Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täältä voit lukea pätkän Markku Koiviston runokirjasta "Aurinkoturkis".

Sitä saat tilata joko meiltä tai Markulta suoraan 044-592 402 1.

Kirja on loistava lahjaidea eläintenystävälle!

Markku Koivisto
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                          
 
 
 
 
            AURINKOTURKIS
 
                Runoja eläimistä ja elämästä
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Aurinkoturkis
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                                          Markku Koivisto
 
 
 
 
 
 
 
 
                                            AURINKOTURKIS
 
                                                   Runoja eläimistä ja elämästä
                                                                                      
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Copyright teksti: Markku Koivisto
Copyright kannen valokuva: Sarianna Koivisto
Books on Demand
 
 
 
 
LUKIJALLE
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tämän kokoelman runot ovat syntyneet pääosin kymmenen viidentoista viime vuoden aikana. Mukana on toki myös aivan uuttakin tekstiä. Runot ovat saaneet vaikutteita japanilaisesta haiku- ja tankarunoudesta. Japanilaisessa runoudessa viehättää niiden kurinalaisuus: ajatukset on saatava asettumaan muutamalle riville.
 
Luonto ja luomakunta ovat tärkeitä niin suomalaiselle kuin japanilaisellekin mielenlaadulle. Ne ovat osoittautuneet tärkeiksi myös minulle. Olen pyrkinyt lähestymään tätä maailmaa kuvien ja tunnelmien, hetken ja ikuisempienkin tapahtumien tallentamisella. Toivon, että olen tavoittanut ohi kiitävistä päivistä edes pienen haiun.
 
Aivan kirjan lopussa ovat pienet kiitokset. Lukekaa ystävällisesti myös ne.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Harjavallassa eräänä pimeänä, tihkusateisena iltana.
Markku Koivisto
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                           VAIN YKSI PILVI
 
 
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                            Kummallinen kukka,
                                   ajattelee koira perhosesta,
                                   joka heinän päässä
                                   kesäkeinussaan
                                   keinuu
                                   tuulen työntäessä vauhtia.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kasteessa ruohot
                 aamulla kissa tulee
                 tassut märkinä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hellepäivinä
                                                                      sireenipensaan alla
                                                                      kissakin jouten.
 
                                           
 
 
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Linnun kiinni sain
                                   ja pivooni sen kätkin.
 
                                   Nyt mitä tehdä?
 
                                   Jos puristan niin – kuolee,
                                   jos nyrkin avaan niin – karkaa.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Vain yksi pilvi
                 kuin merkkinä minulle
                 on kesä, kesä.
 
                                                                
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Olen oppinut erottamaan
                                                                      vesiheinän tuoksun
                                                                      ohittaessani joutomaan.
 
                                                                      Eikä enää kesää
                                                                      ilman sen kutsua.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kesäaamuisin
                 kissa naukuu pihalla,
                 seuraako vailla?
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Puistojen puut
                                                                      armeijan alokkaina
                                                                      kauniisti rivissä.
 
                                                                      Päästäisitte edes joskus
                                                                      iltalomalle,
                                                                      metsiin, takaisin metsiin.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Yötöntä yötä
                 kissa on levoton kuin
                 uneton uni.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Menen nukkumaan
                                                                      pimeys kaataa ruohon
                                                                      kuun noustessa
                                                                      nousen
                                                                      minäkin
                                                                      näkymättömänä jäljet
                                                                      tummalla ruohikolla
                                                                      kuin kukan tuoksu
                                                                      niitä
                                                                      käännyn katsomaan
                                                                      kuljen takaperin löydän,
                                                                      en löydä
                                                                      olen
                                                                      täällä
                                                                      olen taas kukassa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hellästi kuiskii
                 puitten vihreä siimes:
                 linnut rakkaani.
 
                                           
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                                                                       Metsäniityn keskellä
                                                                      korvat herkkinä kuuntelen
                                                                      mitä puhuvat:
                                                                                       puuta heinää.
 
                                           
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
Karhunsammaliin
                 jää äänettömät viestit
                 kissantassuista.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                                                                       Mikä maa!
                                                                      Huudahti jänis
                                                                      puutarhassani
                                                                      taskuissa tukottain
                                                                      porkkanaseteleitä
                                                                      kuin eilisen lehtiä.
 
                                           
 
 
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
Kissani suvea:
                 sisiliskojahtia,
                 lämmintä säätä.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kaksi kalan suomua
                                                                      hihansuussa
                                                                      kuin hopeiset
                                                                      kalvosinnapit.
                                                                      Ahdilta lahjaksi
                                                                     saadut.
                                                                      Vastalahjani:
                                                                     tämä runo.
 
                                           
 
                     
                     
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Se on lyhyt,
                                   se tulee kerran vuodessa.
 
                                   Vaikka
                                   kuinka kiirehtisi
                                   et saa sitä kiinni.
 
                                   Vain hetki,
                                   sitten se on taas ohi.
                                   Jäät sitä kaipaamaan,
                                   sitä – ja kärpäsiä.
 
                                           
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Minä huudan:
                                   nauttikaa elokuun
                                   lämpimän pimeistä öistä
                                   sillä:
                                   kaikki tulee ja menee.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                            Kun tuuli nousee
                                   puut kaivavat kainalostaan
                                   humisevat soittimensa
                                   ja esittävät sille
                                   lepattavan laulunsa.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                            Elokuisen
                                   polun varrella
                                   puut
                                    pidättävät hengitystään
                                   pilvet
                                   seisahtuvat kuulijoiksi
                                   sananjalat
                                   alkavat tanssin
                                   kuu
                                   vanha valonheittäjä
                                   heinät
                                  taipuvat tahtipuikoiksi
                                   muusikot
                                   vihreissä smokeissaan
                                   johtaa
                                  Sirkka-Pekka Salonen.
 
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
                     
 
 
 
 
                      Metsän kätköissä
                 kuusien naavapeite
                 pikkupeikkoina.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Olen notko
                                                                      ja pari viirua,
                                                                      sinut kehrään
                                                                      harmaaksi hiireksi
                                                                      jota pompottelen
                                                                      tarpeikseni,
                                                                      kunnes vaihdat maidot
                                                                      kuppiini tai minä
                                                                      kuppilaa.
 
                                           
 
 
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Sateen laulavan kuulin
                                   niin
sateen laulavan luulin
vaan
läpi kuultavan sateen
                                   lauloikin
                                   läpikuultava nainen.
 
Laulun juuri kuultavan
lauloi
se nainen.
 
                                           
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                            Taivaalla pääskyt
                                   kuin
                                               b
                                           u
                                      m
                                   e
                                   r
                                   a
                                   n
                                       g
                                          i
                                              t
                                   aina
                                   kaartavat takaisin.
 
                                   Joskus loppukesästä
                                   joku heittää ne niin
                                   pitkälle
                                   että
                                   vasta seuraavana keväänä
                                   palaavat
                                   taivaalle pääskyt.
 
                                           
 
                     
 
                     
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kun pää on sangen tyhjä,
                                   kun kastemadot piiloutuvat
                                   ja postilaatikon kansi
                                   pamahtaa kiinni,
                                   enkä nouse.
 
                                   Kun harakat ja rastaat
                                   torailevat,
                                   enkä välitä.
 
                                   Kun pääskyt sipaisevat
                                   päälakeani ja muurahainen
                                   rakentaa pesää
                                   sukkiini,
                                   niin tiedän –
                                      olen lomalla!
 
                                           
 
©2017 layout70 - suntuubi.com